Joululoman loppukiihdytys kirjapinon kanssa jatkui Miika Nousiaisen "Pintaremontilla". En ole muistaakseni lukenut juurikaan hänen kirjojaan (paitsi tietysti Vadelmavenepakolaisen), mutta hänen hirtehinen ja sarkastinen, jotenkin vähäeleinenkin huumori on ilahduttanut erilaisissa televisio-ohjelmissa. Siksi ilahduinkin löytäessäni tämän kirjan joululahjakääreiden alta.
"Pintaremontissa" nämä kaikki Nousiaisen huumorin elementit näkyvät myös. Nousiainen vie lukijansa päähenkilön Samin elämään ja kirja alkaakin Samin elämän yhdestä kipupisteestä: isän hautajaisista. Ylipäätään perheen merkitys - sen iloineen ja hankauksineen - on yksi läpileikkaava teema läpi kirjan. Hellällä huumorilla (sukulaisten noustessa särmikkäinä totuudentorvina esiin) Nousiainen lähestyy niinkin vaikeita asioita kuin lapsettomuutta ja ihmisen ikävää toisen luo.
Samalla empatialla Nousiainen nostaa esiin myös omaishoitoon, masennukseen ja yksinhuoltajuuteen liittyviä kipupisteitä. Vaikka Sami esiintyy kirjan päähenkilönä, äänensä saavat kuuluviin myös Samin elämään liittyvät muut ihmiset. Kaikki näitä tarinan ihmisiä yhdistää blogi "Pintaremontti", jota kaikki lukevat ja peilaavat omaan elämäänsä. Blogin kiiltokuvamaisuus on lähes läpikuultavaa paljastaen lukijalle, että ehkäpä todellisuus ruudun takana on oikeasti jotain ihan muuta. Niin kuin onkin. Blogitekstejä lukiessa tulee mieleen se, miten tällainen näennäistodellisuus on ollut oikeastaan aika yleistä sosiaalisessa mediassa ja kuuluu tietyllä tavalla some-identiteetin kehitykseen meillä kaikilla. Kuitenkin pitää sanoa, että tästä kehitysvaiheesta moni tuntuu päässeen jo yli - onneksi.
Pintaremontti-bloggaajasta päästään näkemään kyllä uusia puolia, mikä ilahduttaa. Kaiken kaikkiaan Nousiaisen kirja on riemukasta luettavaa. Lämmöllä ja huumorilla sävytettyä suurten teemojen pohdintaa. Lämmin suositus!