top of page
TUTKIVA MUSIIKKIKASVATTAJA
”Sydämelle, kun se kysyy ja vaatii vastausta, on turha levitellä käsiään”
(Tabermann, 2008)
Opettajuus ja tutkijuus limittyvät työssäni toisiaan täydentäväksi kokonaisuudeksi. Uteliaisuus ja elämän moninaisuuden ihmettely sekä koulutusjärjestelmämme sisällä vallitsevat marginalisoivat tekijät ovat tehneet minusta tutkivan musiikkikasvattajan.
Väitöskirjatutkimukseni (2020) käsitteli erityistä tukea tarvitsevien nuorten toimijuuden kehittymistä kehollisessa musiikillisessa toiminnassa. Erityisesti tarkastelin siinä Dalcroze-pedagogiikkaan pohjautuvan musiikkiliikunnan mahdollisuuksia tuoda esille, tunnistaa ja mahdollistaa usein marginaaliin jäävien oppilaiden toimijuuden näkyväksi tulemista ja kehittymistä. Aikaisempi työni erityiskoulun musiikinopettajana johdatti minut tutkimaan niitä keinoja, joilla erityisen tuen tarve tai riippuvuus toisesta voidaan nähdä toiminnan ehtona, eikä vain esteenä.
Post-doc tutkimukseni oli osa Koneen säätiön rahoittamaa kolmivuotista tieteen ja taiteen dialogiin nojautuvaa tutkimushanketta “Hiljaisen kansan äänet, remontoidut kehot”. Viitottu muistitieto kuurojen lähihistoriasta - tieteen ja taiteen dialogia yli aistien . Hankkeessa kuurojen kokemushistoriaa lähestyttiin kehollisuuden näkökulmasta. Hankkeemme kiinnittyi kriittisyyttä painottaviin tutkimusvirtauksiin kyseenalaistaen ja purkaen ihmiskeholle asetettuja normatiivisia odotuksia ja alistavia käytänteitä. Hanke käänsi ajatuksen kuuroudesta esteenä päälaelleen ja pohti, mitä kuurot voivat ”opettaa” kuuleville yhteisestä maailmastamme. .
Tämän hetkinen tutkimusintressini keskittyy taidekasvattajien tekoälyn lukutaitoon sekä teknologian kestävään käyttöön ja sen kriittiseen tarkasteluun ekososiaalisen musiikkikasvatuksen avulla.
Tutkimustyöni ohella toimin musiikkikasvatuksen dosenttina ja yliopistonlehtorina Oulun yliopistossa.
bottom of page