Search
  • katjasutela

Lukuprojekti 43/52: Gail Honeymanin "Eleanorille kuuluu ihan hyvää"

Sain ystävältäni "hyvän kirjan tuskaani" ja joulukuiselle junamatkalle luettavaksi tämän minulle ennen tuntemattoman kirjailijan pokkarin. Kirja kertoo kolmekymppisen Eleanor Oliphantin kovin yksitoikkoisen ja ennen kaikkea yksinäisen elämän arjesta. Eleanor työskentelee pienessä firmassa laskuttajana ja arjen rutiinit toistuvat samanlaisena päivästä toiseen. Eleanorin silmin hän ei ole tärkeä kenellekään eikä hänellä ole liiemmin ystäviäkään. Hän viettää illat ja viikonloput yksin, ristikoiden ja vodkan parissa. Hän on näkymätön muille eikä hän, omien sanojensa mukaan, tarvitse ketään.


Välillä käy mielessä onko Eleanorilla mahdollisesti joku autismin kirjoon viittaava diagnoosi, mutta tarinan jatkuessa paljastuu, että hänen taustansa on vähintääkin traumaattinen ja se on saanut hänet luottamaan vain itseensä ja pärjäämään vain ja ainoastaan yksin. Kuitenkin eräänlaisten sattumusten kautta Eleanorin elämään tulee ihmisiä, jotka. vähitellen alkavat vetämään Eleanoria "tavallisten" ihmisten elämäntapoihin, vierailuihin, lounastreffeille ja konsertteihin. Välillä tuntuu kuin Eleanor olisi vieraalla planeetalla, niin kaukana on hänen ymmärrys sosiaalisten tilanteiden vaatimista käytöskoodeista. Eleanorista tulee kuitenkin tärkeä näille muutamalle ihmiselle ja näin Eleanorin piintyneet, yksin toimimiseen pohjautuvat, tavat alkavat vähitellen muuttumaan. Lisäksi kirjailija tämän muuttumisen myötä avaa Eleanorin vaikeaa suhdetta äitiin ja taustoja sille.


Kirja kertoo koskettavasti ja välillä hauskojen sattumusten värittämänä yhden yksinäisen ihmisen tarinan. Se paljastaa samalla miten jokaisen meidän työpaikalla voi olla ihminen, jolta kukaan ei koskaan kysy kuulumisia. Honeymanin juonen kuljetus on niin koukuttavaa, että kirja piti lukea kahdella istumisella. Viihdyttävä ja koskettava kirja samaan aikaan!

7 views0 comments