Tämä kirja on kyllä yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Tämä suositus tuli eräältä tuttavalta, joka työskentelee kirjojen parissa, joten tiesin jo etukäteen tämän olevan varmasti hyvä.
Whitehead kertoo mummonsa luona asuvan Elwoodin tarinan 1960-luvun alun Floridassa. Elwood päätyy oikeuteen ja Nickelin koulukotiin syyttömänä ollessaan menossa kauan kaivattuun collegeen tuttavansa kyydissä. Lukija aavistaa Elwoodin tulevaisuuden pahaenteisyyden ja sen peilautuessa Elwoodin syyttömyyteen, koulussa vallitseva väkivalta ja mielettömyys tuntuu entistä epäoikeudenmukaisemmalle.
Whitehead johdattaa näin lukijaa näkemään yhteyden jo tuolloin USA:ssa vallitsevaan rotuun perustuvaan syrjintään. Ennen koulukotiin joutumista, Elwood on saanut lahjaksi Martin Luther Kingin levyn, jonka puheita hän on pitänyt inspiraationa ja oman identiteetin löytymisen pohjana. Myös sitä vasten epäoikeudenmukaisuutta alleviivataan tekstissä hyvin vahvasti.
Aika Nickelin koulukodissa on Elwoodille raskas. Häntä pieksetään, potkitaan, hakataan ja ruoskitaan. Hänellä on kuitenkin siellä yksi ystävä, Turner, jonka kanssa hän jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Nöyryyttämisen jatkuessa ja silmukan kiristyessä poikien ympärillä, Elwood ja Turner aloittavat pakomatkan. Pakomatka päättyy kuitenkin kiinni jäämiseen, lukijaa armahdetaan kuitenkin väkivallalla mässäilyltä tässäkin kohtaa.
Whitehead myös kirjoittaa välillä nykyisyydestä käsin, joten lukijalla on koko ajan toivo Elwoodin selviämisestä. Loppuratkaisu on kuitenkin yllättävä ja tulee fiilis, että kirja pitää lukea saman tien uudelleen, jotta ymmärtää sen kaikki sävyt. Black lives matter- liikkeen valossa ja lasten oikeuksien päivän tienoilla kirjan lukeneena kirja on entistä sydäntä särkevämpi.