Kyselin Facebookissa vinkkejä mukaansatempaavista kirjoista, joiden kanssa unohtuisi arjen kiireet ja joiden kanssa saisi unohtua peiton alle lukemaan. Niitä tulikin melkoinen lista ja tässä olen niitä vähitellen käsiini saanut ja lukenutkin.
Opiskelijani vinkkasi Fredrik Backmanin kirjoja, joista yhden löysin meidän Limingan kirjastosta. Kirjaa mainostettiin naispuolisen mielensäpahoittajan tarinana, joka ei kyllä minulle toiminut erityisen houkuttelevana vaihtoehtona. Päätin kuitenkin antaa kirjalle ja Britt-Marielle mahdollisuuden.
Kirja kertoo jo eläkeikää lähestyvästä Britt-Mariesta, jonka oma elämä on jäänyt elämättä sillä aikaa, kun hän on huolehtinut miehestään, miehen lapsista ja kodista. Eräänä päivänä kuitenkin käy niin, että Britt-Marien pestessä pyykkiä, hän huomaa siinä tuoksuvan vieraan hajuveden. Käy niin kuin usein käy, mies jättää vaimonsa nuoremman takia ja Britt-Marie on ensimmäistä kertaa yksin. Hänen työnhakuprosessiaan kuvataan hersyvästi ja päähenkilön sinnikkyys alkaa melkein jomottamaan omaakin päätä.
Vastoin kaikkia odotuksia Britt-Marie saa kuin saakin töitä ja hänen ruokasoodalle onkin käyttöä pikkukylän nuorisoseuran (ja vaikka minkä muun samanaikaisen toimipisteen) tarjotessa hänelle haasteita arkeen. Backman kuvaa hellästi laman jälkiä pienellä teollisuuspaikkakunnalla, hahmot ovat tuttuja meille suomalaisillekin. Molemmin puolisen alkujärkytyksen jälkeen Britt-Marie ja pikkukylä ja sen ihmiset löytävät yhteisen sävelen jalkapallon kautta ja Britt-Marie löytää itsestään uusia puolia. Sellaisia, jotka ovat olleet hänessä piilossa koko hänen elämänsä ajan. Kirja nostaa tarkkaavaisesti esille sen, kuinka toisista huolehtijat ja toisten hyvinvoinnin eteen kaikkensa tekevät unohtavat itsensä joskus jopa niin, etteivät enää löydä itsensä luo takaisin. Onneksi Britt-Marie kuitenkin löysi.
Helppoa ja hilpeää luettavaa marraskuiseen pimeyteen!