Vaikea alkaa sanoittamaan kirjaa, joka on vielä "iholla". Varsinkin tätä kirjaa. Pari päivää olen lukenut unen, tietoisuuden ja todellisuuden välisistä näkymättömistä ja ohuista raja-pinnoista, jotka ohjailevat ihmisten välisiä suhteita. Taiturimaisesti Høeg maalaa kirjassaan "Sinun silmiesi kautta" utuisen kuvan unettomien lasten kerhosta, joka seikkailee ajan ja tietoisuuksien välisellä tasangolla. Kirjassa leikitellään fiktiivisesti neuropsykologian mahdollisuuksilla astua toisten ihmisten tietoisuuteen ja välillä on vaikea (tälläkin koulutuksella - hah) ymmärtää, miten tällainen teknologia voisi olla mahdollista. Kirjassa tietoisuus kuvataan kehoomme jälkiä jättäneinä tummuuksina, kipuina ja valoina.
Høeg taitaa kuitenkin tarinan kerronnan ja hänen kielensä on kaunista (kiitos siitä myös suomentaja Sanna Manniselle). Monet lauseet pitää lukea uudestaan ja painaa mieleen. Esimerkiksi " Niin kauan kuin uni jatkuu, se on totta" (s. 124) saa pohtimaan unien ja alitajuntamme merkitystä omassa elämässämme, päätöksenteossamme ja suhteissamme toisiin ihmisiin. Kirjassa tapahtuva unien ja tietoisuuden välinen leikki muistuttaa myös monin paikoin omia kokemuksiani siitä, miten pienenä pystyin jatkamaan ihanaa unta seuraavana yönä. Kunhan vain päätin niin. Mihin se taito on kadonnut? Vai olisiko se olemassa jos sitä harjoittelisi taas?
Kirjassa kuvataan myös taitavasti sitä, miten ihmisen iho on vain pelkkä kuori, joka peittää todellisen minämme. Kuinka voimme esimerkiksi käytöksellämme ja pukeutumisellamme antaa kuvan, joka ei vastaa sisäisen maailmamme todellisuutta. Høeg vie lukijansa pohtimaan, mitä jälkiä elämämme aikana koetut traumat ovat aiheuttaneet meidän tietoisuudelle ja kuinka löytämällä tien niiden luo - näkemällä itsemme "sinun silmiesi kautta" - voimme hyväksyä nämä kipupisteet ja päästää niistä irti.
Kirja on myös kaunis kertomus elämänkestävästä ystävyydestä ja rakkaudesta, joka kantaa yli ajan, kuoleman ja tietoisuuden rajapintojen. Se kertoo rakkaudesta, jonka takertuvuudesta, "yrityksestä pysyä hengissä", irtipäästäminen vapauttaa meidät kokemaan sen merkityksellisyyden. Juuri nyt.