Ensinnäkin täytyy sanoa, että olipa huikea kirja! Vaikea on ihan lähteä jotenkin sanoittamaan lukukokemusta, sen verran vaikuttava se oli. Baskimaan tapahtumat ovat itselle vain etäisesti tuttuja uutisten otsikoista, mutta nyt ne tulevat "Äidinmaassa" lähelle yksilöiden ja perheiden suurina tragedioina. Itsenäisyyttä ajavan ETAn häikäilemätön toiminta vesittää koko tavoitteen terrorisoimalla omaa kansaa ja niitä, jotka eivät rahoita ja tue heidän terroriaan. Kun tällaista tapahtuu oman kansan sisällä syntyy hiljaisuuden painostava henki, jota Aramburu hienosti ja tarkkanäköisesti kirjassaan kuvaa. Väkisellä tulee mieleen, että kokemusten täytyy olla ainakin osittain omakohtaisia ja selvisikin, että kirjailija on asunut pitkään Saksassa. Ehkäpä sieltä käsin on turvallisempaa kirjoittaa näinkin vaikeasta asiasta.
"Äidinmaa" käsittelee kahden perheen tarinaa. Historia (muutama vuosikymmen taaksepäin) ja nykyisyys (vuoden 2012 tienoo) poukkoilevat luku luvulta, mutta lukijan on silti helppo seurata juonen kehittymistä. Kaksi perhettä ovat ystäviä keskenään, kunnes toisen perheen isä Txato tapetaan Etan toimesta, koska hän ei suostu rahoittamaan Etan taisteluja. Lukijalle tarjotaan mahdollisuutta ymmärtää, että tappaja voisi olla toisen perheen poika.
Etan toiminta saa lukijassa kylmiä väreitä. Lisäksi ne, jotka tukevat - vaikka edes välillisesti ja mielessään - sen toimintaa näyttäytyvät kiihkeinä nationalisteina, jotka sokeutuvat aatteen edessä niin, ettei edes läheiset (jos ajattelevat toisin) ole turvassa. Tämä ajattelutapa on pelottavan tuttu myös muissa nationalismin keikuttamissa valtioissa myös tänä päivänä.
Aramburu kuvaa tarkasti perheiden elämää perheenjäsenten näkökulmista käsin. Kaikki eivät suinkaan jaa ideologiaa ja jokainen tuo näkemyksensä ja kantansa esille omalla tavallaan. Kautta linjan Aramburu on uhrien puolella, mutta se, että lukijalle avataan myös terroristien näkökulmaa, auttaa ymmärtämään paremmin kokonaisuutta. Kerronta on välillä hyvin lämmintä ja ihmiselämään kuuluvat yksittäiset solmut nivoutuvat baskien itsenäisyystoiveisiin.
Osa tapahtumista kuvataan kahteen kertaan. Lukijalle tulee hämmentynyt olo, että enkös minä lukenut jo tämän. Toisaalta se syventää kokemuksen merkityksellisyyttä tarinan kerronnan kannalta. Kaiken kaikkiaan tämä järkäle on lukemisen arvoinen - ehkä parhaimpia lukemiani kirjoja pitkään aikaan.