Tänään minut imaistiin mukaan melkoiseen dystopian (ja silti vahva toivon) kuvaukseen tarinan myötä, joka avautui kolmessa eri ajanjaksossa. "Mehiläisten historia" avautuu kerroksittain ja keskiössä on kirjan nimen mukaisesti mehiläisten historia, niiden katoaminen ja sitä kautta koko maapallon tulevaisuuden luisuminen taisteluun lajien eloonjäämisestä.
Lunde kertoo mehiläisten historiaa kolmen päähenkilön kautta. Williamin (1800 - luvun Englannissa), Georgen (2006 vuoden Yhdysvalloissa) sekä Taon (2098 vuoden Kiinassa) tarinat kuvaavat lempeästi, välillä surumielisyyteen vaipuen ihmisten suhdetta luontoon ja perheeseen. Samalla Lunde tarkastelee tarkkanäköisesti myös sukupolvien (ja -puolten) välisiä eroja. Esimerkiksi Williamin keksintöjen ja myös inspiraation taustalla on usein hänen oma tyttärensä Charlotte ja hänen älykkyytensä, mutta hänen nimensä ei silti jää historiaan. Silti juuri Charlotte on keskeinen henkilö koko mehiläisten historiassa. Alussa kovinkin erilaiset tarinat Lunde punoo loppua kohden yhteen palkiten lukijan ahaa-elämyksillä ja toivon kipinöillä.
Ennen kaikkea "Mehiläisten historia" on myös ihmisen historia. Lunde herättelee lukijaa tietoisuuteen omien tekojensa vaikutuksesta ympäristöön ja luontoon. Pihamaalla kasvavat voikukat eivät enää häiritsekään niin paljon, kun ymmärtää, että siinä on mehiläisille oivallinen paikka pysähtyä nauttimaan evästä. Varsinkin tulevaisuuden kuvaus on melkoisen karmaisevaa luettavaa - Lunde kuvaa ihmisten vähittäistä katoamista maapallolta tekojensa seurauksena raadollisella tavalla. Samalla hän kuitenkin kuvaa herkästi vanhempien ja lasten välistä suhdetta kaikissa aikakausissa sekä niitä toiveita ja haaveita, mitä meistä jokainen kantaa sisällään. Toiveen olla merkityksellinen ja tärkeä oman elämänsä aikana. Edes jollekin. Ja usein sitä kautta yli aikakausienkin.
Helteisen lämmin suositus kaikille!