Jos on välillä käynyt mielessä, että omassa elämässä joutuu joskus sukupuolensa - tai sen varaan rakennettujen oletusten ja omienkin käytösmallien - "uhriksi", niin tämän kirjan luettua on aika tyytyväinen, että on syntynyt tähän aikaan ja tälle pallon puoliskolle.
Mia Kankimäki omassa neljänkympin kriisissään hakee inspiraatiota eri aikoina eläneistä naisista, jotka huolimatta heille asetetuista rooleista matkustavat ympäri maailman toteuttaen unelmiaan. Olkoonkin, että ovat olleet isänsä, miehensä, veljensä holhouksessa ja vaihtoehtoina on ollut joko naimisiinmeno, luostari tai maksullisen naisen rooli. Kankimäki ihastuttavasti nivoo yhteen oman kipuilunsa kirjailijana niiden naisten tarinoihin, joita hän on öisin omaa elämää pohtiessaan miettinyt.
Itse ihastuin erityisesti kirjan alussa olevaan Afrikka-kuvaukseen, jossa Kankimäki matkustaa Karen Blixenin jalanjäljissä savannille tunnistaen samalla omat ennakkokäsityksensä ja mielikuvansa Afrikasta. Nykynaisen kipuilut nettiyhteyden ja sopivien vaatteiden puutteen sekä erilaisten hygieniakäsitysten suhteen ovat hersyvää luettavaa. Ja Kankimäki pystyy nauramaan itselleen näiden "murheiden" kohdatessa ajatellessaan satoja vuosia sitten matkustaneita naisia, joilla olot ovat olleet moninkertaisesti haastavampia.
Lukujen lopussa olevat yönaisten neuvot ovat Kankimäen koonteja luvussa esiintyneen naismatkailijan elämästä. Niistä monen voi ottaa ihan omaan käyttöön. Itseä puhutteli esimerkiksi nämä neuvot: "Tee haavoistasi vahvuuksia. Maalaa ne helvetin isolle kankaalle kaikkien nähtäväksi". Tai "Ole rohkea. Ei haittaa vaikka pelkäät".
Elämäntaito-oppaan ja eri ajoissa ja mantereilla tapahtuvien matkakertomusten yhdistäminen onnistuu Kankimäeltä yllättävän hyvin. Korona-aikana kirjan myötä onnistunut nojatuolimatkailu oli oikein virkistävä kokemus - savannille sohvalta siis!