Meidän perhe kuuluu siihen porukkaan, joka menee töiden jälkeen nälkäisenä kauppaan ja ostaa samat lohifileet, jauhelihat, potut ja rieskat joka kerta. Siihen päälle tutut aamiaisvärkit, vähän hedelmiä, herkkuja ja mitä nyt käteen sattuu osumaan. Kauppiaan unelma, koska tämä toistuu jos ei joka päivä, niin joka toinen päivä. Joskus ollaan tsempattu ja käyty sunnuntaina ostamassa koko viikon ruoat, mutta nämä kerrat ovat rehellisesti sanottuna aika nopeasti lasketut.
Meille tuli juuri ensimmäinen kotiinkuljetus paikallisesta ruokakaupasta. Kolme laatikkoa ruokaa, josta jokainen tuote oli pohdittu tarkasti etukäteen ajatellen tulevien päivien ruokalistaa. Ruoat kannettiin sisälle hyvän päivän toivotusten kanssa. Teini latoi ruoat kaappeihin minun heiluessa vieressä tohkeissani kyynärsauvojen kanssa. Näin helppoako tämä ruoan ostaminen voi olla!
Tiedostan palvelun olleen käytössä isommissa kaupungeissa (ja varmaan täällä maallakin) jo tovin, mutta jostain syystä en ole itse osannut ajatella tätä vaihtoehtoa. Enkä oikein osaa edes selittää miksi. Nyt ollessani osa-aikainen vuodepotilas ja koronaviruksen pelotellessa meitä pysymään poissa ihmisten ilmoilta, päädyimme kokeilemaan ruoan kotiinkuljetusta.
Etukäteissuunnitteluahan tämä vaatii, koska raaka-aineet tulee miettiä etukäteen eikä kotiinkuljetuskaan ole mahdollista samalla sekunnilla, kun nälkä iskee. Tämän tilauksen teimme toissapäivänä ja sitä sai täydentää vielä tähän aamuun asti. Nyt, kun aika tuntuu pysähtyneen tai sitä tuntuu riittävän yllättävän moniin asioihin, tämä vaihtoehto oli suorastaan loistava ratkaisu.
Kun kaupassa ramppaaminen on loppunut muutenkin, huomaa myös käyttävänsä kaikki kaapista löytyvät tuotteet. Hävikki pienenee ja tulee hyödynnettyä jo olemassa olevia raaka-aineita paremmin. Ehkäpä tästä alkaa meidän perheessä vähän järkevämpi ruoan ostaminen ja kuluttaminen. Hurjalle tuntuu, että tarvittiin polven pamahtaminen ja poikkeustila opettamaan meille tämä.