"– Se voi olla tosi hutsahtavaa. Näin ainakin aikuisen silmin liian näyttävää ja paljastavaa. Kaverit voivat ihan oikeasti sanoa, että sähän näytät ihan huoralta. Sehän on tavallaan jo loukkaus. Mutta kun näyttää siltä, rehtori naurahtaa."
Tämä pätkä YLE:n nettisivujen jutusta (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/01/08/peruskoulun-rehtori-selittaa-koulukiusaamista-oppilaiden-tarpeella-korostaa) on kummitellut päässäni nyt pari päivää. On ollut vaikea sanoittaa hämmennystä ja sitä kuristavaa tunnetta kurkussa, joka on noussut sysmäläisen rehtorin sanoista. Ja tavasta sanoa se. Nauraen.
Koettaen miettiä, mitä rehtorin haastattelussa käyttämä sana "hutsahtava pukeutuminen" tarkoittaa, ajattelen omaa historiaani ihmisenä kasvussa. Aika, jolloin olen pukeutunut "hutsahtavasti" (= lyhyt hame/paita, syvä kaula-aukko, oletan?) oli parikymmentä vuotta sitten
i) kun olin miehen kanssa, joka halusi minun pukeutuvan niin. Naiivina, hölmönä nuorena halusin miellyttää häntä. Luullen, että miellyttämällä häntä löydän myös itseni. Kuinka väärässä olinkaan. Enhän ollut se, jota hän halusi minun esittävän! Ja onneksi löysin niitä ihmisiä ympärilleni, jotka näkivät minut. MINUT. Myös sen jälkeen kun meikit oli pesty ja korkkarit vedetty pois väsyneistä jaloista.
ii) esiintyessäni vuosituhannen alussa tyttöbändissä, jossa suosiomme ei perustunut pelkästään loistavaan stemmalauluumme, vaan myös napapaidan lyhyyteen ja lannefarkkujen vyötärölinjan mataluuteen. Siinäkin perimmäisenä ajatuksena oli "näe minut", "katso minua"! Nelikymppinen minä katsoo parikymppistä minua hellästi. Voi että.
Entä jos minua olisi kiusattu silloin pukeutumisestani? Tai ylemmältä taholta naureskeltu? Kun etsin (vai esitin?) itseäni ja kokeilin rajojani - kuitenkin jo nuorta aikuista.
Aivan kuin pukeutuminen kertoisi seksielämästä mitään! Puhumattakaan sen kaupallisuudesta, johon kyseinen rehtorikin viittasi sanoissaan.
Sydämeni särkyy sen 12-vuotiaan lapsen puolesta, joka tämän sosiaalisen median ja lehtien photoshopattujen kuvien aikana koettaa pukeutumisellaan huutaa sitä, että hänet nähtäisiin ja hyväksyttäisiin porukkaan. Sanottaisiin, että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Otettaisiin syliin. 12-vuotias lapsi.
Vuoden nuorempi kuin meidän lapsi.