Kirjoitin viimeisimmän postaukseni Facebookiin 10.10. 2021. Sitä oli edeltänyt taas kerran viikkojen ajan lisääntynyt ahdistus liittyen sosiaalisen median sisältöihin ja omaan käyttökulttuuriini. Jatkuva väärinymmärtäminen, polarisoitunut keskustelu ja joidenkin lähes menestysteologinen paatos on jo useasti saanut minut pitämään lomaa Facebookista. Tällä kertaa ilmassa oli kuitenkin jotain erilaista: suhteeni omaan itseeni oli alkanut muuttua - en enää pitänyt siitä Katjasta, joka ei jaksa lukea kirjaa, kuunnella musiikkia, nauttia hiljaisuudesta ja olla läheisten kanssa ilman luurin läheisyyttä. Viimeisen silauksen tämän kertaiselle poistumiselle teki kuitenkin Facebook itse: en voi antaa aikaani ja tykkäyksiäni globaalille firmalle, joka laittaa oman taloudellisen menestyksen lasten ja nuorten hyvinvoinnin edelle. Tietäen ja tiedostaen sosiaalisen median aiheuttaman pahoinvoinnin seuraukset.
Instagramissa en koskaan ole ollutkaan, Twitter saa ihoni syyhyämään jo kerran vuodessa tapahtuvalla vierailullani. Mutta Facebookia rakastin: siellä oli suurin osa ystävistäni, kollegoista ja sukulaisistanikin. Olemme Facebookin kanssa reissanneet ja juhlineet paljon yhdessä, jakanut kipeitäkin hetkiä matkan varrella. Mutta olemme taineet tulla suhteessamme vakavan kriisin eteen. Ennen eroa tein kunnon keittiöpsykologin opein listan plussista ja miinuksista.
Plussat:
+ Olen palannut takaisin kirjojen luokse. Käynyt kirjastossakin kolmesti! Jaksan lukea pidempään, huumaantua sanoista ja niistä muodostuvista tarinoista. Olen raahannut esiteinin mukaan lukupiiriini ja olemme lukeneet yhdessä.
+ Olen kuunnellut musiikkia. Usein jossain aikakausilehdessä tai kirjassa tulee vastaan maininta jostain musiikista ja laitan sen saman tien kuulumaan. Viimeisimpänä olen kuunnellut vasta menehtynyttä Paavo Heinistä sekä sveitsiläistä säveltäjää Nik Bärtschiä. Olen myös käynyt kahdessa musikaalissa ja Oulu Sinfonian konserteissa ja antanut musiikin vain vyöryä ylitseni, ilman että minun tarvitsee antaa keikka-arvioita. Eipä sillä, että kukaan niitä olisi Facebookissa ollut vaillakaan, mutta ihana on ollut omia musiikki ja sen herättämät kokemukset vain itselle. Olen myös tehnyt uusia biisejä itsekin.
+ Olemme pelanneet esiteinin ja puolison kanssa parina iltana lautapelejä. Kuulostaa naurettavan vähälle, mutta yleensä teemme sitä vain lomilla. Nyt tuntuu, että arki-iltoihin on tullut tilaa havaita myös esiteinin hienovaraisia vihjeitä ja kaipuuta yhdessäoloon, kun esikoisemme asuu arkisin opiskelupaikkakunnalla. Olemme käyneet myös lenkillä ja salilla yhdessä. Leipomuksiakin on tullut tehtyä vaihtelevin menestyksin.
+ Kaupunkivierailuihin on tullut lepoa, kun menot voi määritellä itse, eikä sen perusteella, että ketkä huomaa sinun olevan kaupungissa. Ei sillä, eikö tapaamiset ja kohtaamiset olisi minulle tärkeitä - kyllä ne ovat, mutta koska en sitten osaa sanoa ehdotuksiin ja pyyntöihin ei, niin luovun itsemääräämisoikeudestani ajankäyttöön muutenkin tiukilla vierailuaikatauluilla. Kokemukseni ja elämykseni tässä elämässä ovat totta ilman jatkuvaa raportointiakin.
+ Uutisten seuraaminen on myös rauhoittunut. Rakastan uutisia, pidin niistä jo pienenä. Nyt taas saan mutustella ne ihan rauhassa omalla hitaalla tahdillani. Aina kun joku kuohuttava uutinen ilmaantuu uutisiin, iloitsen, ettei minun tarvitse osallistua sosiaalisessa mediassa ryöpsähtävään kauhisteluun, vastapuolen parjaamiseen ja oikeassa olemisen eetokseen. Voin rauhassa pohtia asiaa itsekseni tai läheisteni kanssa, ilman pelkoa väärinymmärtämisestä ja ristille joutumisesta.
Miinukset:
- Joitakin ihmisiä on kyllä ikävä ja joskus mietin, mitä heille kuuluu. Saatan kuulla niitä tosin sitten toisen käden tietona, päivän, viikon tai kuukauden jäljessä. Ne ihmiset, jotka muodostavat lähipiirini, ovat kyllä olemassa minulle ilman sosiaalista mediaakin. Seuraavalla ringillä olevat taitavat olla ne, joihin yhteydenotto on kaventunut, kun pienimuotoiset huomionosoitukset kuten tykkäykset ja kommentoinnit ovat jääneet pois. Toisaalta mietin sitten, että ainahan minuun voi olla yhteydessä, jos minua on ikävä. Mutta joo: ihmisiä on välillä ikävä.
Kuten lista osoittaa, plussat ovat tällä hetkellä voitolla. Joten lomani Facebookin seurasta jatkuu vielä. Ehkä meillä on harkinta-aika menossa ja ennen kuin nostan kytkintä lopullisesti, otan Facelta sen minkä minulle kuuluu pitkän yhdessäolomme jälkeen: omat muistot ja kuvat. Muuten minulla on jo kaikki.
❤️