Search
  • Katja Sutela

Ota ensin hirsi omasta silmästäsi vai miten se meni

Pelastakaa lapset ry:n teettämän kyselyn mukaan lähes 70 % vähävaraisten perheiden lapsista on kokenut kiusaamista. Köyhyys tunnistetaan lasten parissa erilaisten ulkoisten tunnusmerkkien, kuten kännyköiden, vaatteiden, pelien, lelujen, tai urheiluvälineiden perusteella. Köyhyys ja sen merkit eivät itsessään ole uutta, mutta herättää kyllä mielessäni kysymyksen, mitkä ovat ne tekijät, joilla lapset oppivat erottamaan, mikä ja kuka on in.

Lapsihan ei syntyessään tiedä, millainen puhelin, paita tai reppu hänellä pitää olla päästäkseen piireihin. Kaiken tämän segregoivan ajattelun opetamme me vanhemmat itse. Ostamme lapsen toivoman pelin tai puhelimen peläten, että oma lapsemme erottuu joukosta tai jää ulkopuolelle. Ylihintaiset tai tietyn ketjun merkkivaatteet ettei häntä kiusattaisi. Ja siinä samalla loppujen lopuksi peitellen omaa pelkoamme, että me itse erotumme joukosta. Vahvistaen näin sitä kuilua, mikä mahdollistaa eriarvoisuuden ja sen kehittymisen jo varhaisessa vaiheessa.

En pysty korkealta tässä asiassa huutelemaan - meidän lapset kulkee välillä (itse asiassa aika usein) toisten vanhoissa vaatteissa, välillä joudutaan ostamaan uusia. Ja niitä merkkivaatteitakin joskus sorrun ostamaan. Meidän lapset pystyvät aika lailla harrastamaan niitä asioita, mitä haluavat. Eivät onneksi ole kalleimmasta päästä heidän kiinnostuksensa kohteet.

"Kermaperse" sanoi mun lapsuudesta tuttu ihminen mulle, jolle elämä jakoi toisenlaiset kortit. Mitä minä olen mistään mitään sanomaan.

Sanon silti. Lähinnä itselleni, mutta myös muille. Voisimmeko vanhempina opettaa lapsillemme, että kenenkään ihmisarvo ei määrity sillä, mitä hänellä on päällä, missä kävi kesälomalla tai mitä hän harrastaa. Että ketään ei saa hyljeksiä ulkoisten statusten perusteella. Että jos meiltä riisutaan kaikki ulkoiset koodistot perheen varallisuudesta, olemme kaikki "osa pitkää haavaa", kuten Tabermann kuvasi. Ihmisiä, jotka kaipaavat hyväksyntää ja näkyväksi tulemista. Sellaisenaan.

On meidän kaikkien yhteinen vastuu, ettei näistä liian monesta kiusatusta lapsesta kasva piikit pystyssä itseään puolustavaa, haavoitettua sukupolvea. Aloitetaan se työ itsestämme.

4 views0 comments