Search
  • Katja Sutela

Lukuprojekti 7/52: Anja Snellmanin "Aura"

Hyvin alkanut lukuprojektini on ajautunut hetkiseksi karille viime viikkojen myllerrysten takia. Hiihtolomalle suunniteltu uppoutuminen kirjojen maailmaan vaihtuikin polvivammaisena ja itkusilmäisenä Netflixin tuijotteluun. Jännä oli huomata, miten vaikea oli keskittyä lukemaan, kun keho on jonkinlaisessa hätätilassa.

Poikkeustila jatkuu niin valtiotasolla kuin henkilökohtaisella tasolla, mutta sain kuin sainkin eilen avattua kirjan pitkästä aikaa. Anja Snellman (ent. Kauranen) oli minulle merkittävä kirjailija 90-luvulla, mutta sitten jossain vaiheessa hän jäi taakse enkä enää niin innostunut hänen tuotannostaan. Nyt löysin kuitenkin kirjahyllystä "Auran", joka kertoo lahjakkaan pöytälaatikkorunoilijan tarinan kirjailijan näkökulmasta.

En tiedä, kuinka paljon kirjassa sekoittuu fakta ja fiktio, mutta lukija voi tunnistaa Snellmanin itsensä sekä kirjailijan että hänen oppilaansa, pöytälaatikkorunoilijan hahmossa. Kirja avaa sitä luomisen ja yksinäisyyden tuskaa, mitä moni kirjailija tai kirjailijaksi toivova käy läpi koettaessaan saada tuotoksiaan julkaistuksi. Saman luomisen tuskan jakaa monen muunkin taiteen edustaja, joka toivoo taiteelleen näkyväksi tulemista.

Kirjan pöytälaatikkorunoilija ripustautuu maanisesti kirjailijaan hakiessaan ymmärrystä omalle sisäiselle tuskalleen. Kirjailija puolestaan toivoo itselleen samaa paloa, mitä pöytälaatikkorunoilijassa on. Heidän suhteensa kietoutuu toisiinsa välillä löysemmin, välillä tiukemmin. Tämän suhteen taustalla kulkee kirjailijan oma historia, isän muistot, sodan varjot ja eräänlainen juurettomuus, jotka heijastuvat kirjailijan tapaan hahmottaa maailmaa.

Tunnistin kirjasta paljon itseäni nuorena. Kiihkeyttä runouteen, kynttilän valossa kirjoittamista, ehdottomuutta ja tarttumista yksittäisiin, minua puhutteleviin lauseisiin. Niiden kirjoittamista ylös uudelleen ja uudelleen, merkintöjä sivujen reunaan. "Aura" on kirja, jonka olisin varmaan alleviivannut teininä läpikotaisin. Nyt lauseet läikäytti jotain minun sisälläni, mutta alleviivaukset jätän seuraavalle sukupolvelle.

1 view0 comments