Tämänkertainen Saramago ei päästänytkään lukijaa helpolla. Yli viisisataa sivua polveilevaa, ryöpsähtelevää tekstiä ilman pisteitä oli tiiviin työrupeaman keskellä aika haastava rasti. Kirja olisi varmasti parhaimmillaan aikana, jolloin olisi aikaa keskittyä lukemiseen kunnolla. Nyt satunnaiset lukuhetket väsyneenä iltaisin eivät ehkä antaneet parasta lukukokemusta tästä muuten niin mainiosta kirjasta.
Tarina oli koukuttava kuvaus portugalilaisen runoilijan Fernando Pessoan eräästä pseudonyymistä, Ricardo Reisistä, joka saapuu Brasilian vuosien jälkeen takaisin kotimaahansa Portugaliin. Pessoa on kuollut ja kulkee vielä elämän ja kuoleman välimaastossa, vielä toinen jalka elämässä. Ricardon ja Fernandon väliset keskustelut elämästä ovat syvällisiä ja niiden taustalla 1930-luvun Eurooppa alkaa vääjäämättä kuohumaan, kun fasismin tuulet puhaltavat viimein myös kohti Portugalia.
Kirja on oivallinen Lissabon-kuvaus ja varmasti kaikista antoisin niille, jotka ovat kaupungissa käyneet. Sateesta huolimatta Lissabon näyttäytyy kirjavana, meluisana ja leivostenmakuisena kaupunkina myös lukijalle. Saramago luo myös jännitystä tarinaan ihmisten välisillä suhteilla ja Reisin poliisikuulusteluilla. Eräs herkullisimmista matkakuvauksista mitä koskaan olen lukenut, on Reisin matka Fatimaan pyhiinvaellusmatkalle. Sen matkan pöly tuntui kurkussa asti!
Kertomuksen tasot avautuvat varmasti paremmin myös niille, jotka ovat paremmin perillä Portugalista ja sen kulttuurista. Ehkäpä luen kirjan vielä joskus uudestaan, keskellä kesälomaa ja aavistuksen verran terävämmillä aivoilla. Kirja on ehdoton must niille, jotka Portugaliin matkustavat!
Comments