Antti Reini on minulle tuttu lähinnä näyttelijänä, joten ihan mielenkiinnosta tartuin kotimme kirjahyllystä löytyneeseen suht tuoreeseen kirjaan. Reini kertoo kirjassa Samuelin tarinan, joka pakenee oman elämänsä kaaosta La Ciudadiin, epämääräiseen kaupunkiin, mukanaan vain repullinen tavaraa ja yksi puhelinnumero. Vähitellen Samuel saa rakennettua itselleen suhteiden verkoston, jossa pyörii toinen toistaan erikoisempaa hahmoa. Välillä kertoja-minäksi vaihtuu joku toinen ja täytyy sanoa, että lukijana on alussa vähän pihalla, kuka puhuu ja mitä tapahtuu.
Reinin "La Ciudad" on jotenkin elokuvamainen, siinä pöllyävä pöly, kuumuus ja tupakansavu tuntuu tulevan kirjan sivuilta lukijan luo. Kirjan koostuessa eri ihmisten näkökulmista ja ajan eri ulottuvuuksissa, tarina meinaa jäädä vähän irralliseksi. Parhaimmillaan Reini on, kun hän kuvaa Samuelin pohdintoja ja itsereflektiota elämän suurten kysymysten äärellä. Hänen huomionsa (Samuelin äänellä) osoittaa hänen syvällistä ajatteluaan eikä lukija voi välttyä miettimästä, mikä Samuelissa on Reiniä itseään ja mikä fiktiota.
Välillä minua meinaa ärsyttää kirjan päähenkilöiden machomaisuus ja feministi minussa haukottelee, miten henkilöiden (väkivaltaistakin) toimintaa ihannoidaan ja perustellaan (mafiamaiseen) kunniaan vedoten. Väkivalta jää onneksi pieneen rooliin tässä kirjassa, mutta ehkäpä olisin kaivannut monipuolisempaa kuvausta kirjan naisista. Nyt heillä on lähinnä statistin rooli, mutta saa kai se näinkin olla. Suosittelen kirjaa Antti Reini-faneille ja elokuvan ystäville!
Comments