Search
  • katjasutela

Lukuprojekti 47/52: Tommi Kinnusen "Ei kertonut katuvansa"

Tommi Kinnunen on ollut minulle tuttu "Pintti"-kirjasta sekä hänen Suomen Kuvalehden kolumneista(kohan se oli..), joissa hän on ottanut omintakeisella tyylillään kantaa itselleen tärkeihin asioihin. Lisäksi hänen työnsä äidinkielen opettajana on saanut minut ihailemaan hänen monipuolisuuttaan ja kykyään siis tehdä sekä opettajan että kirjailijan työtä. Siinäpä haastetta tällekin puolelle ruutua..


Näistä syistä tartuin hyvillä mielin tähän Kinnusen uuteen teokseen. Näennäisesti Finlandia-ehdokastietoisuudestani huolimatta en ollut perehtynyt kirjan sisältöön tai tarinaan etukäteen mitenkään. Joten pienenä yllätyksenä tuli sen liittyminen Lapin sotaan ja nimenomaan naisen näkökulmaan siinä. Tuttavapiirissänikin on henkilöitä, joiden isoäidit ovat saaneet tuta Lapin sodan jälkeen yhteytensä saksalaisiin sotilaisiin, joten mielenkiinnolla lähdin lukemaan, kuinka Kinnunen pääsee aiheeseen käsiksi.


Kirja alkaa kuvauksella norjalaiselta vankileiriltä, josta siellä olevat suomalaiset naiset aloittavat matkansa kohti etelää. Ystävällisen kuljettajan ansiosta he päätyvätkin oslolaisen vankileirin sijaan erämaahan kohti Suomen rajaa, omat passit taskussaan. Keväinen Lappi on vielä kovin kylmä ja itse peiton alla lämpimässä ollessa, naisten kokema kylmyys ja erämaan ankeus tuntuu konkreettisesti. Heillä ei luonnollisesti ole vaeltamiseen sopivaa vaatetusta tai kenkiä, saatikka mitään evästä. Kinnunen ei onneksi mässäile kurjuudella, vaikka varmasti voisi näin tehdä. Varsinkin mukana oleva lapsi saa äidin sydämen tällä puolla todellisuutta vapisemaan surusta.


Joukon harventuessa pienempi porukka jatkaa matkaansa kohti kotia. Tai mitä siellä sitten enää onkaan. Taival on pitkä ja täynnä erinäisiä vastoinkäymisiä, mutta askel askeleelta toivon pilkahdukset lisääntyvät. Ja välillä sammuvat. Perille pääsyn vaiheet Kinnunen jättää osittain auki, mutta naisten fyysinen riutuminen ja henkinen voimaantuminen jäävät lukijalle viimeiseksi kuvaksi. Voihan se olla, että kirjan tarinan ulkopuolinen todellisuus on ollut oikeasti jotain toista. Mutta Kinnunen asettuu näiden häpeälliseksi haukuttujen naisten puolelle - niiden, jotka eivät osoittaneet katuvansa.

13 views0 comments

Recent Posts

See All