Joulu on lukemisen aikaa mulle. Yleensä saankin lahjaksi muutaman kirjan, joiden kimppuun odotan pääseväni heti joulutohinan lakattua. Lukeminen on mulle lomaa arjesta, tarinat vie ajatukset pois työasioista ja muista murheista. Pakopiste oli yksi tämän joulun lahjoista. Olinkin siitä Hesarista jotain lukenut, mutta joulupäivänä pääsin itse pakenemaan tämän essee-kokoelman äärelle.
Pakopisteen esseet ovat kymmeneltä eri kirjailijalta. Jokainen niistä kuvaa kunkin kirjailijan oman elämän pakopistettä tai pysähtymiskohtaa, jossa he ovat mahdollisesti pysähtyneet miettimään, kuinka jatkaa matkaa. Kirja on myös ajankohtainen, esseet on ehditty kirjoittaa korona-pandemian jyllätessä, joka sekin on monen saanut miettimään oman elämänsä mielekkyyttä, ratkaisuja ja ehkä kyseenalaistamaan aiemmin tehtyjä valintoja. Yksi heistä (Annina Holmberg) on myös sairastanut koronan, jonka vaikutuksia hän esseessään taidokkaasti kuvaa. Yksi (Hannu Raittila) kertoo riemukkaasti pieleen suunnistetusta kotimatkasta, jossa monta kertaa käännytään risteyksissä väärin - vähän niin kuin oikeassa elämässäkin. Lisäksi Juha Hurmeen essee on hauska kuvaus teatteriesityksestä Hailuodossa, jossa Leea Klemola on valittu näyttelemään Hurmetta itseään.
Itselle puhuttelevin oli ehkä Nina Honkasen essee, jossa hän kertoo äitinsä saattohoidosta ja sen aikana läpikäymistään tunteista. Samalla tavalla Hannu-Pekka Björkmanin kuvaus omasta sairaanloisesta työtahdista ja sen vuoksi terveyden menettämisestä on myös koskettavaa luettavaa. Itse tunnistan joitain samoja asioita pohtineeni - joskus tarvitaan maailmanlaajuinen pandemia, jotta osaa pysähtyä olennaisen äärelle.
Essee-kokoelma on raikas tuulahdus älykkäiltä ja aikaansa tarkasti havainnoivilta kirjoittajilta. Saa lukijan pohtimaan - mikä on minun elämäni pakopiste?
Comments