Tämä virkistävä omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani vei minut 1980-luvun Syyriaan. En valitettavasti saanut ykkösosaa käsiini, joten lähdin Riadin matkaan 80-luvun kouluvuosista. Mielenkiintoista sinänsä, koska itsekin aloitin samoihin aikoihin peruskoulun, vertailua omiin kouluvuosiin tekee väkiselläkin. Sarjakuva on hienosti toteutettu yksinkertaisella värityksellä ja taitavalla visuaalisella ilmaisulla. Riad on vaaleahiuksinen, Ranskasta isänsä kotimaahan muuttava pieni poika, joka aloittaa koulun Homsin lähistöllä. Riadille syyrialainen koulu on (jo väkivaltansa puolesta) melkoinen shokki. Hän saa myös erilaisen ulkonäkönsä ja huonon kielitaitonsa vuoksi vähättelevää kohtelua opettajan puolelta sekä vähän ymmärrystä luokkakavereilta. Isä toivoo Riadista "tulevaisuuden arabia" ja tohtoria (nämä viittaukset saavat minut suorastaan nauramaan :-)). Kaiken kaikkiaan kirjaa kantaa ulkopuolisuuden ja uuteen kulttuuriin sopeutumattomuuden teema. Pienen herkän pojan näkökulmasta katsottuna uusi kulttuuri näyttäytyy moneltakin osin pelottavana ja väkivaltaisena. Lukijana toivoo, että Riadille kävisi hyvin. Kaikesta pelon ja väkivallan ilmapiiristä huolimatta, Riadin arjessa on paljon hauskoja sattumuksia kulttuurien törmätessä sekä isän (syyrialaiseen kulttuuriin pohjautuvien) odotusten ristitulessa. Sekä edellinen lukemani kirja Nickelin pojat että tämä Riadin tarina kertovat karua kieltä, miten vaikea herkkien poikien on sopeutua vallitsevan yhteisön väkivaltaiseen kulttuuriin. Ja kuinka monta herkkää sielua tallautuu jo kasvuvaiheessa, kovettuen sitten vähitellen ja tullen näkyviin myöhemmin aikuisena itseä ja muita tuhoavana käytöksenä.
top of page
Search
Recent Posts
See Allbottom of page
Comments