Search
  • Katja Sutela

Lukuprojekti 36/52: Olga Tokarczukin "Aja aurasi vainajain luitten yli"

Olga Tokarczuk oli minulle ennestään tuntematon kirjailija, mutta joskus sattuma ohjaa eteemme aarteita kirjallisuuden muodossa. "Aja aurasi vainajain luitten yli" oli nimittäin jotain ihan uutta, mitä olin koskaan lukenut. Siinä yhdistyivät filosofia, eräänlainen posthumanistinen näkökulma elämään ja kaikki tämä trillerin muodossa.

Kirja kertoo itseään mummona pitämästä Janinasta, joka asuu jossain Puolan ylängöillä lähellä Tsekkejä (jossa kaikki on aina hyvin, vähän niin kuin me ajattelemme Ruotsista). Hänellä on vain kaksi naapuria, lukuunottamatta varakkaita kesäasukkaita, joiden taloista ja pihoista hän pitää huolen pitkän ja pimeän talven ajan. Muutenkin hän pitää huolen pienen kylän laitamista, hänelle on tuttu jokainen mutka ja kivenkolo. Päivät hän viettää opiskellen astrologiaa ja kääntäen William Blaken runoja. Hän on erakko, joka pitää enemmän eläinten kuin ihmisten seurasta.

Aika pian kirjan alussa Janinan naapuri kuolee ja vähitellen kuolema vierailee muidenkin luona. Janinan tulkinta on, että metsässä asuvat eläimet ovat kyllästyneet kohteluun metsästyksen uhreina ja alkaneet kostaa ihmisten pahoja tekoja. Janina alkaa tarjota omaa tulkintaansa myös asiaa tutkiville poliiseille. Tarina imaisee lukijan mukaansa, niin ettei kirjaa voi sulkea, ennen kuin tietää, kuka tai ketkä kylän merkkihenkilöitä oikein lahtaa. Kirja leikkii järjen ja hulluuden välimailla ja saa lukijan epäilemään, kuka onkaan järjissään ja kuka hullu. Kun vyyhti alkaa sitten aukeamaan, se on aika selkeä. Rikostarinan ohella kirja on kannanotto eläinten oikeuksien puolesta sekä niiden, joita usein ylenkatsotaan ja halveksitaan.

Upea teos kaiken kaikkiaan!

0 views0 comments

Recent Posts

See All