Essi Kummu-projektini alkoi siitä, kun minua pyydettiin haastattelemaan häntä Limingan kirjastossa olevaan kirjailijavierailuun. Olinhan kyllä ihastunut hänen "Loiste"-kirjaan jo tämän syksyn Muusa-juhlien jälkeen, mutta tämä pesti sai minut tarttumaan hänen koko tuotantoonsa. Jonka sitten kahlasinkin alusta tähän "Hyvästi pojat"-kirjaan asti - uusin eli Loiste tuli tosiaan luettua ensimmäisenä.
"Hyvästi pojat" on eräänlainen päätepiste, jos ajattelee hänen edeltävää tuotantoaan. Tuotannon läpi on siihen asti kuultanut läpi kipuilu vanhemmuuden, kehollisuuden ja todellisuuden/tuonpuoleisen rajapinnoilla ja jälkikäteen katsottuna "Hyvästi pojat" on välitilinteon paikka, jossa kertoja hyväksyy itsessään rakastumisen naiseen.
Kirjassa minua viehättää tutut miljööt - olemmehan kirjailijan kanssa suurinpiirtein samanikäisiä ja samoja baareja ja katuja kuluttaneet. Sukupuoliroolien analysointi on parasta Kummua (myös näissä baari- ja miljöökuvauksissa). Lukijana tunnistan hyvin monia sellaisia odotuksia ja asetelmia, joihin on naisena joutunut - joskus huomaamattaan, joskus tietoisesti. Kirjan miehet ovat myös monimuotoisia ja armahtaa näin myös miehet. Miehenä olemista on myös monenlaista ja kaikista onnellisimpia me ihmiset olisimme, jos löydämme sellaista seuraa itsellemme, joka meitä puhuttelee - sukupuolesta tai sen normeista välittämättä.
Aiempien kirjojen teemoista myös kipuilu vanhempana olemisesta jatkuu. Työtä tekevän ja kahden kasvavan teinin vanhempana kertoja paljastaa välillä ei-niin-ylpeitäkään hetkiä yhdessä perheenä kasvamisen taipaleella. Myös koko Kummun tuotantoa leimannut luonnon läheisyys jatkuu "Hyvästi pojat" - kirjassa. Erityisesti kirjan loppukohtaus, jossa kertoja astuu hyiseen jokeen uimaan ihastuksensa kanssa, on minusta erityisen kaunis ja puhutteleva. Vasta keskustellessani Kummun kanssa, tajusin, että kirja alkoi joen kuvauksella ja myös päättyi siihen. Tämä paljasti sen tarinoiden kerroksellisuuden, mikä ei aina avaudu vain yhdellä lukukerralla. Sen verran monisyistä ja syvällistä Kummun kerronta paikoitellen on.
Paikoitellen se on myös hersyvää, kiusoittelevaa ja jopa itseironista. Siksi tekstiin on helppo päästä mukaan. Kummu ei lähesty lukijaansa jalustalta, vaan kädet mullassa, sielu edellä ja koko näkyvän ja näkymättömän maailman tuoksut ja aistit sylissä.