Lukuprojekti 29/52: Camilla Läckbergin "Perillinen"

Nappasin tämän tutun kirjailijan dekkarin mökille lähtiessä toissa viikolla. En ollut ihan varma (itse asiassa koko lukemisen aikana) olenko lukenut kirjan vai en. Monta tuttua välähdystä tuli mieleen tarinan aikana, mutta en silti saanut niistä kiinni.

Tämä kertoo ehkä nyt enemmän dekkariyliannostuksesta kuin kirjan huonoudesta. Ehkäpä vaan olen nyt lukenut liikaa ruotsalaisia dekkareita. Ne ei vaan enää kolise.

Tarinan juoni itsessään oli ihan ok. Siinä oli haikuja toisen maailmansodan tapahtumiin ja natsismiin. Fjällbackalainen kirjailija Erica Falck on palaamassa äitiyslomalta takaisin töihin uuden kirjan pariin. Samalla hän käy läpi lapsuudenperheen kipeitä muistoja ja suhdettaan edesmenneeseen äitiin. Äidin tarina ja muistot kietoutuvat vähitellen myös kylässä tapahtuviin murhiin, joiden syyt johtavat vuosikymmenten taakse. Sodan aika, liittolaisuudet omien ja vihollisten kanssa, keskitysleirit, kansallismielisyys - kaikki tämä tuodaan tarinassa esille fjällbackalaisten historiassa, joka avautuu lukijalle keskeisten henkilöhahmojen kautta.

Sivujuonteena käydään myös Erican ja hänen poliisimiehensä Patrikin suhdetta läpi. Tutunoloisia pohdintoja vanhemmuuteen ja parisuhteeseen Läckberg siinä kirjoittaa. Erican perhe-elämän kiemuroihin ja arkirumbaan on helppo samaistua - ei se näköjään niin auvoista ole aina ruotsalaisillakaan!

Kuitenkin kirja oli vähän väsyttävä. Lienee aika siirtyi dekkareista muihin kirjallisuudenlajeihin. Tää on nyt nähty vähäksi aikaa.