Lukuprojekti 28/52: Kauko Röyhkän "Marjatan poika"

Suhtautumiseni Kauko Röyhkään ja hänen laajaan kirjalliseen ja musiikilliseen tuotantoon on ollut vähintäänkin epäilevä vuosien varrella. Tämä epäilys ei sinällään poistu tämän kirjan myötä, vaikka tunnustankin hänen ansionsa varsinkin musiikin saralla. Röyhkä oli aikanaan jotain ihan muuta ja siitä hatunnosto hänelle. Ponnistus yksinhuoltajaäidin helmoista koko Suomen tietoisuuteen on ollut hieno saavutus. "Marjatan poika" kuvailee omaelämäkerralliseen tyyliin Röyhkän varhaisia vuosia 1970-80 luvun Oulussa aina läpimurtoon saakka. Oulu-kuvaukset sinänsä ovat herkullisia, koska oma polkunikin on risteytynyt Oulun kaduilla ja siellä asuvien ihmisten keskellä jo parin vuosikymmenen ajan. 70-80-luvun Oulu näyttäytyy ankeana ja umpimielisenä, mitä se monen silloin Oulussa kulttuurin varissa vaikuttaneen mielestä todella on ollutkin. Tutut rakennukset, ravintolat, puistot ja ihmisetkin vilahtelevat kirjan sivuilla ja se onkin kirjan parasta antia. Muuten teksti tuntuu jotenkin töksähtelevälle, muistot "juostaan" läpi. Monesta hetkestä olisin toivonut saavani jotenkin syvällisempää reflektointia. Suhde Johanna-ystävään kuvataan kauniisti - sellaista syvyyttä olisi voinut olla kautta linjan. Nyt nimiä tipahtelee siellä täällä, saavutuksiakin vähitellen. Kenen kanssa oltiin siellä ja siellä bändikämpällä saa enemmän tilaa, kuin mille se tuntui (oikeasti), miten kemiat toimi bändin jäsenten kesken, millaista oli treenata, miltä ekan keikan jälkeen tuntui. Mitä se suhde äitiin oli ja miten se vaikutti kaikkiin tekoihin. Röyhkän suhde äitiin on ollut merkittävä, koska he ovat jakaneet elämän kahden kesken Röyhkän elämän alkuvuosina. Tämän suhteen reflektointia olisin kaivannut enemmän. Ja osittain kirjan tapahtumat ovat jo tuttuja – tuntuu, että Röyhkä on niitä käynyt läpi jo aiemmassa tuotannossaan joko fiktiivisesti tai menneitä muokkaillen. Oululaisille muusikoille tämä on herkullista luettavaa - muuten ehkä ei potki tämä teos.