Edellisen Stenin kirjan luettuani, minulla oli onneksi sarjan seuraava kirja jo käsissä. "Vallan varjoissa" jatkoi tuttujen hahmojen, Thomaksen ja Noran, kanssa. Itse asiassa edellinen kirja jäi niin jännään paikkaan, että halusin heti tietää mitä esimerkiksi Noran ristiriitaiselle suhteelle työhönsä tapahtuu ja kuinka hän etenee työpaikalla tapahtuneen seksuaalisen häirinnän suhteen.
"Vallan varjoissa" unohti nämä kokemukset täysin ja hyppäsi ajassa kolmen vuoden päähän. Oli melkoinen pettymys, kun edellisessä kirjassa huolella kasvatettua Noran tarinaa ei enää jatkettukaan samalla intensiteetillä. Noran kohtaamiin epäilyksiin ja kokemuksiin omassa työssään viitattiin vain lyhyesti ja hänen kolmen vuoden sisällä tekemänsä ratkaisut kuitattiin sivulauseessa. Tässä kirjassa huomio kääntyi tällä kertaa Thomaksen omaan työhönsä liittyviin epäilyksiin ja ehkä jonkinlaiseen ikä-kriisiin.
Kirjan draama liittyy Sandhamniin muuttavaan perheeseen, jonka isä on melkoinen öykkäri. Tulijoita ei saarella hyvällä katsota ja pian alkaakin tapahtua. Rakennustyömaalla sattuu kaikenlaista ja tupaantulijaisjuhlat saavat kammottavan lopun. Pintaa rapsuttamalla alkaa tästä rikkaasta unelmaperheestäkin löytymään pimeitä puolia ja silmukka alkaa kiristyä perheen ympärillä. Thomas ja Nora ovat taas avainasemassa ratkaistessaan tapahtumia, jotka tälläkin kertaa nivotaan yhteiskunnassa tapahtuviin epäoikeudenmukaisuuksiin, kuten korruptioon ja pimeään työhön.
Tällä kertaa Sten ei kuitenkaan osu maaliin. Kirja kyllä vie mukanaan varsinkin loppua kohti, mutta kaiken kaikkiaan "Vallan varjoissa" oli paljon valjumpi mitä edeltäjänsä " Ristiaallokossa".