Maria Veitola on jäänyt minulle suhteellisen vieraaksi hahmoksi, koska en kuunnellut radiota hänen ollessa radiotoimittajana, enkä nyt katso telkkaria hänen ollessa töissä televisiossa. Minulle hän on ollut näyttävä hahmo iltapäivälehtien kansissa ja otsikoissa. En ole siis oikeastaan tiennyt hänestä yhtään mitään. Hämärästi muistin kyllä jonkun selkkauksen, jossa Anu Saagim oli haukkunut häntä rumaksi suorassa lähetyksessä. Olin pöyristynyt silloin Saagimin tahdittomuudesta.
Siksi ihan mielenkiinnosta lähdin lukemaan kirjaa, joka Veitolan vanhoihin kolumneihin pohjautuen kertoo hänen kasvutarinansa Imatran perukoilta valtakunnan yhdeksi ykkösjulkkikseksi. Kolumnien sekaan on erillisellä värillä kirjoitettu hänen nykyisiä ja osin ajan saatossa muuttuneitakin ajatuksia, naurahduksia nuoremmalle itselleen ja välillä jopa totuudenmukaisempia avautumisia, mitä alkuperäinen kolumnin teksti on antanut ymmärtää.
Ajankuva hänen kasvutarinassaan on tuttu. Samoja bändejä, elokuvia, televisio-ohjelmia ja vaatteita vilisee hänellä mitä omassakin historiassa. Minä tosin valitsin jotenkin konventionaalisemman ja hillitymmän (vaikka on minullakin ne hurjat hetkeni ollut, hehhe) polun mitä Veitola. Hän avaa kipeimpiäkin asioita liittyen isänsä saattohoitoon ja kuolemaan, veljensä onnettomuuteen ja omaan syömishäiriöönsä liittyen. Teksti saa tuntemaan sympatiaa häntä kohtaan, vaikka välillä tuntuu että vähän vähempikin itsereflektio saattaisi riittää. Hän paljastaa epävarmuutensa ihmisten edessä ja suhteessa omaan kehoonsa.
Kirja saa tuntemaan kiitollisuutta. siitä, että on saanut omat kipuilut tehdä piilossa medialta ja ihmisten kyttäykseltä. Että mun kehoa, nenää ja kasvoja ei ole valtakunnan ykkösmedioissa ja keskusteluryhmissä haukuttu. Että minä olen saanut paikkailla omia epävarmuuksiani ihmisten kanssa, joihin olen todella voinut luottaa. Onneksi Veitolallakin on näitä ihmisiä ympärillään ollut ja kirjan sivujen myötä armollisuus ja itseironia itseä kohtaan myös lisääntyy.
Kirja nostaa esille ennen kaikkea sen raadollisuuden, mitä nainen saa kokea työelämässä ja näkyvällä paikalla ollessaan. Sinun kehosi ei ole sinun. Vielä tänä päivänäkään.
Comments