Koronapäiväkirja: Opettajan puolesta

Tämä viikko on ollut opettajille eri koulutusasteilla ammatillinen hyppy syvään päähän. Muutaman päivän varoitusajalla opetus siirtyi lähiopetuksesta etäopetukseen, olit siihen valmis tai et. Perinteiset pedagogiset lähestymistavat, jotka toteutuvat läheisessä vuorovaikutuksessa oppilaaseen, piti muuttaa hetkessä erilaisten digitaalisten alustojen kautta tapahtuvaksi. Sinne ruudun toiselle puolen.

Suomessa opettajankoulutus on maailman kärkiluokkaa. Usean vuoden koulutuksen aikana opettajalle annetaan niin pedagogiset kuin tutkimukselliset valmiudet toteuttaa opetussuunnitelmaa ja kehittää omaa opettajuuttaan. Myös perusteet digitaitoihin annetaan ja lisäoppiakin saa kiinnostuksen mukaan. Kentällä opettajalla on suuri autonomia suhteessa työhönsä, hän saa toteuttaa sitä omalla persoonallaan ja vahvuuksillaan opetussuunnitelman puitteissa. Suurin osa opettajista välittää myös syvästi oppilaistaan - heidän oppilaidensa hyvinvointi ja opinnoissa eteneminen on sydämen asia opettajalle itselleenkin.

Itse olen risteyspinnassa: opetan yliopisto-opiskelijoita ja olen vanhempi kahdelle koululaiselle. Omat opiskelijani ovat jo aikuisia ja pärjäävät kyllä. Toki kannan huolta heidän opintojensa etenemisestä, kurssien sisältöjen ja tavoitteiden toteutumisesta tämän poikkeustilan aikana ja opetusmenetelmien muuttuessa hetkessä. Saman huolen olen voinut lukea meidän lasten opettajien Wilma-viesteistä. Opettajat kantavat huolta oppilaiden pärjäämisestä kotona tässä tilanteessa, johon käytännössä ilman mitään valmistautumista kodit ja koulut joutuivat. Samalla tunnistan opettajien viesteissä huolen opetussuunniteman sisältöjen ja tavoitteiden toteutumisesta - opettajien työmoraali on niin vahva, että he toivovat (tilanteesta huolimatta), että tälle keväälle suunnitellut asiat myös ehdittäisiin käydä läpi. Lisätason etäpedagogiikalle tuo vanhempien tukeminen lastensa koulunkäynnissä.

Joitain soraääniä opettajien viestintään ja etätyöskentelyn aloittamiseen on tullut vastaan. Lähinnä vanhemmat ovat olleet yllättyneitä työn määrästä kotikoulussa. Haasteellisinta tilanne on ollut niille vanhemmille, jotka eivät voi olla etätyössä kotona tai joilla on omassa elämässään jo tarpeeksi haasteita eikä resursseja omien lasten tukemiseen riitä. Näitäkin perheitä opettajat ajattelevat öisin valvoessaan ja miettiessä, miten järjestää riittävä tuki lasten oppimiselle poikkeusaikana.

Silti, Opetus- ja kulttuuriministeriön perjantainen päätös avata alaluokat myös muille kuin kriittisten alojen työntekijöiden lapsille on minusta hämmentävä. Ymmärrän huolen lasten oikeuksien toteutumisesta. En kuitenkaan ymmärrä, miten opettajien ja oppilaiden turvallisuus tai mitkään oikeudet säilyvät, jos heitä on samassa tilassa useampi, he kaikki sairastuvat ja levittävät virusta vielä koteihinkin. Tämä tilanne on meille kaikille uusi. Toivoisin kuitenkin opettajille työrauhaa nyt järjestää heidän kaikki tähänastisen työelämänsä aikana opittu toisenlaiseksi. Heillä on siihen valmiudet ja kollegoiden tuki kyllä. Ja ne keinot tukea oppilasta kotona jäsentyy myös. Meidän opettajat ovat ammattitaitoisia ja maailman parhaita tänä poikkeusaikanakin.