Lapset jäivät tänään kotiin koulusta. Virallisesti koulut Suomessa suljetaan huomenna. Meidän perheessä päädyttiin tähän ratkaisuun, koska lähipiirimme kuuluu ihmisiä, joille koronavirus voi olla liian vaikea selvitä yli.
On vähän epäuskoinen olo. Joskus jollain pidemmällä Espanjan reissulla olemme pitäneet esikoiselle kotikoulua - hän oli silloin toisella luokalla, joten läksyt eivät vaatineet kovin paljon vaivaa päivästä. Ehkä tunnin. Mutta nyt tätä pitäisi pystyä pitämään yllä kuukausi, yhdelle kasiluokkalaiselle ja yhdelle kolmoselle. Joka arkipäivä.
Aloitimme päivän klo 9. Olin katsonut Wilmasta, mitä heillä on tänään ja sen mukaan etenimme. Kirjat olivat tulleet kotiin jo viime perjantaina, kun Limingan kouluissa ohjeistettiin niin jo vähän ennakkoon. Koetin samalla itse tehdä omia töitä, mutta nuorempi keskeytti koko ajan kysellen ääneen häntä askarruttavia asioita. Kävimme läpi karttapalloa, siinä olevia valtameriä ja mantereita. Siihen ei auttanut huudella toisesta huoneesta.
Nyt söimme äsken lounaan, jonka heille valmistin. Itse asiassa oli ihan mukava syödä yhdessä ja jutella tyttöjen kanssa - yleensä yksin kotona ollessa en itselleni lounasta tee. Mutta täytyy sanoa, että ei mulla tässä kyllä juuri paljon omaa keskittymisrauhaa työntekoon ole, kun ohjeistaa lapsia tehtävissä ja laittaa välillä jotain evästä. Ehkäpä työpäivä täytyy jatkossa jaksottaa niin, että kun lapsilla loppuu koulupäivä, niin minä aloitan. Tiedekunnan johdon tsemppaus lukemiseen ja tutkimukseen etätyöskentelyn mahdollistamana lähinnä hihityttää nyt. Koen olevani tuplavuorossa. Silti koen etuoikeutetuksi oloni, että minulle tämä on mahdollista ja saan tehdä tämän kotona omien lasteni kanssa. Toisin on niillä, joita tarvitaan nyt terveydenhuollossa ja yhteiskunnan kannalta kriittisissä tehtävissä. Kaikki sympatiani ovat heidän puolellaan!
Nyt lapset pitää siestaa ja minä mietin, että mille tässä osaisi alkaa. Yliopistolta pitäisi käydä vielä hakemassa muutamia tavaroita, ennen kuin ovet suljetaan kuukaudeksi. Viedä julkaisusopimus Actan toimitukseen, jotta joskus saa kirjan käteen. Ja ihmetellä, että voiko yliopiston käytävät todella olla tyhjät.
Elämme kummallisia aikoja.
Comments