”Ei pysähdystä tuokioksikaan. Vain muodonvaihdos, muutos ikuinen. Yön syvyyksistä päivään korkeaan virtaamme Olemista janoten.
Muotista muottiin, aina tietäen: pysyvää olosijaa emme saa. Ohitse murheen, riemun maallisen on muukalaisen osa vaeltaa.”
Vain lelukseenko Luoja meidät loi, saveksi notkeaksi sormissaan? Hän meitä muovaa, meillä askaroi vaan tulessaan ei polta milloinkaan.
Kiveksi kovettua! Kerrankin pysyä. Olla. Panna vastaan! Salainen kaipuu, houre ainoastaan, ja tiemme jatkuu niin kuin ennenkin.
Tämän Herman Hessen runon sanat ovat soineet viime aikoina päässäni kaiken kiireen ja tohinan keskellä. Pitkäaikainen haave omasta levystä on totta ja julkkaribileet lähestyvät. Bändin kanssa treenaus on sujunut mainiosti ja odotukset levyn vastaanotosta kutkuttaa mukavasti (ja jännittävästi) vatsanpohjaa. Kuitenkin kaiken tämän taustalla häilyy silti tietynlainen levottomuus, tunne uuteen siirtymisestä ja vanhan jättämisestä taakse – tietynlainen kärsimättömyys: ”saako tehdä jo jotain uutta?” Muusikkoudessa on se hyvä puoli, ettei siinä tule koskaan täysin valmiiksi. Aina voit opetella jotain uutta, kehittää itseäsi omilla vahvuusalueillasi tai hypätä rohkeasti johonkin täysin uuteen ja erilaiseen ja näin laajentaa osaamistasi ja muusikkouttasi. Sävellystyö alkaa aina uudestaan tyhjältä paperilta, aina pää on yhtä tyhjä ja sormet soittavat jo tutuiksi käyneitä kulkuja ja sointukiertoja. Uudestaan ja uudestaan sinun täytyy voittaa itsesi ja tehdä se maailman paras laulu, jota ihmiset laulavat mukana – aina uudestaan sinun täytyy voittaa seuraavan yleisön suosio ja huomio puolellesi.
Ja myös virheistä oppii – aina ei voi voittaa sävellyskilpailua eikä loistavaksi luulemasi biisi löydäkään oikeaa polkua ihmisten sydämiin. Keskeneräisyys ja epätäydellisyys tekee meistä inhimillisiä ja opettaa meitä suvaitsevaisuuteen niin itseämme kuin kanssaeläjiämme kohtaan. Se, että kaikki eivät välttämättä palvo musiikkiasi, ei tee sinusta huonompaa säveltäjää, mutta se, että joku saa rohkaisun, ilon tai lohdutuksen tekemästäsi laulusta, tekee sinusta onnellisen säveltäjän: laulu on löytänyt tiensä kotiin!
Comments