Tiedäthän sen huikean tunteen, kun istut mökkilaiturilla kesäiltana tai – yönä, kuikka laulaa kaihoisasti unilauluaan, vedenpinta on tyyni ja aurinko maalaa taivaanrannan upeilla väreillä? Vesikirput luistelevat vielä iltalenkillä ja kalat molskahtelevat rantakaislikossa laiskasti. Tuuli tuntuu vielä aika lämpimälle, mutta kuitenkin kietaiset päälle jotain, joka suojaa auringon hellimää ihoa illan viileydeltä. Vastarannalla jotkut yökyöpelit pulahtavat saunasta järveen, heidän ilonkiljahduksensa saa hymyn kasvoillesi – pitäiskö sitä vielä itsekin? Saunanpesässä tuli on jo kyllä hiipumaan päin, makkarat siellä vielä foliossa kiukaalla odottaa, mutta jos muutaman kalikan vielä polttaisi, niin saisi uinnin jälkeen vielä ottaa yhdet löylyt. Eipä taida jaksaa.
Naapuri on lähtenyt vielä yökalalle ja vene lipuu hiljalleen lahdenpoukamassa, etkä malta olla seuraamatta, nouseeko kalaa vaiko ei. Lumpeenlehtien päällä tanssiva sudenkorentokin kilpailee huomiostasi, onpas täällä liikennettä tänä iltana!
Illan viiletessä kömmit jäsenet kovalla laiturilla istumisesta jäykistyneenä takaisin mökkiin ja kaivat esille kirjan. Rakkaiden jo nukkuessa seikkailet tarinoissa, joiden kaltaista et tule itse koskaan kokemaan, mutta kuitenkin saat maistaa siitä palasen. Nukahdat linnunlauluun, viileisiin lakanoihin.
Tiedätkö mistä puhun? Jos tiedät, tiedät mistä sydämeni laulu on tehty.
Hyvää Eino Leinon päivää kaikille!
コメント